Montreal - Montpelier 220 km
Quebecistä Vermontiin, siinä päivän puhde. Montrealissa tuntui olevan varsinainen
tietöiden kulta-aika meneillään. Uusia ramppeja, uusia siltoja ja uusia päällysteitä.
Minnekään ei päässyt suoraan. Kiellettyjä ajosuuntia ja kiertoteitä koko kaupunki pullollaan.
Ensimmäinen ajotunti antoi saldoksi 17 km, eli keskinopeutemme oli 17 km/h. No, Labor Day - lauantai antoi tähän oman panoksensa, uskoisin. Kun lopulta siirryimme tieltä 10 tielle 35, asiat muuttuivat parempaan suuntaan. Ruuhka loppui kuin seinään. Matka alkoi joutumaan ja eikä aikaakaan kun olimme jo Yhdysvaltain rajan tuntumassa. Nimenomaan tuntumassa, sillä monikaistainen jono passintarkastukseen oli lähes kilometrin mittainen. Lämpötila oli 26 astetta ja tuollainen jono liikkuu aina vain auton mitan kerrallaan. Käynnistä, aja viisi metriä, sammuta ja odota. Tätä kesti puolitoista tunta. Tuli kuuma. Kaikki hauska loppuu aikanaan, sanotaan ja niin mekin pääsimme rajan yli. Varsinainen virkamiestyö kesti ainoastaan 30 sekuntia.
Kyllä Vermontissa vielä metsiä riittää! Kanadan tasaisten viljelysmaiden jälkeen oli virkistävää
katsella metsäistä maisemaa, joka kumpuili reittimme varrella. Vehreys oli pakahduttavan kaunista. Liikenne soljui tahtomme mukaan ja saavuimme motellimajoitukseen kello 16.
Koska motellilla, tai edes kävelymatkan päässä, ei ollut ravintolaa, hoidimme ruokailujärjestelyt muinaiseen tapaan: oluet kaupasta ja pizzat huoneeseen toimitettuna. Domino's pizza toimii edelleenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti