Fargo - Duluth 395 km
Kun jätimme Fargon, jätimme myös Pohjois-Dakotan. Kaupungin raja
on myös osavaltion raja. Saavuimme siis Minnesotaan. Maisema muuttui nopeasti.
Lakeudet jäivät taakse ja uudet näkymät tervehtivät matkaajia. Tietä reunusti vuoroin
vehmaat koivikot, vuoroin tuuheat havupuumetsät. Puuston lomasta pilkisteli, milloin
pieni, milloin suurempi vesistö. Maisema polveili hyvinkin hämäläiseen tyyliin.
Vielä kun nenään olisi leijaillut saunan savupiipun tuotos, olisi voinut kuvitella olevansa
kesäisessä Suomi-maisemassa. Tunnetta vahvisti se, että Mississippi-joen vaiheilla oleili
elinvoimainen sääskiyhteisö.
Puolimatkasta alkoi on/off - tihkusade. Hieman lahkeet kastuivat, mutta sade oli niin heikkoa, että miehistö ei vaihtanut edes Gore-Tex-asuja päälleen.
Duluthin hotellin löytäminen oli hieman haasteellista tietöiden takia. Lopulta kuitenkin löysimme
perille, pienen jumpan jälkeen. Miehistön kesken on ollut pientä nurinaa siitä, että päiväannokset
ovat olleet vaatimattomat, tai niitä ei ole jaettu lainkaan. Niinpä päätimme antaa kelpo miehistöllemme iltaloman. Olihan perjantai ja matka osapuilleen puolessa välissä. Nyt kun kirjoitan tätä lauantaiaamuna, idea iltalomasta ei tunnu enää niin kovin hyvältä.
Päädyimme kuuntelemaan paikallisia bändejä paikalliselle katu-festarille. Poliisi oli paikalla, tottakai. Ilta kului leppoisasti päiväannoksia särpiessä. Matkanteko painoi kuitenkin jaloissa ja selässä. Sänky vei voiton jo ennen puoltayötä. Matkamme jatkuu kohti pohjoista ja reitti tulee noudattelemaan Suurten järvien rantaviivaa, sano.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti